maanantai 18. helmikuuta 2008

Uzbekistan ja Facebook

Kuva: Maisemia matkalla Tashkentiin.

Mitä yhteistä on Uzbekistanilla ja Facebookilla?

Yhdeksänkymmentä luvun alkupuoliskolla kävin pari kertaa muutaman viikon pituisella lomareissulla uzbekkilaisen kaverini luona. Reissujen välillä ja joitakin vuosia niiden jälkeen pidimme säännöllisesti yhteyttä puhelimella. Internet ja sähköposti eivät vielä silloin olleet yleistä kamaa ainakaan siinä osassa maailmaa.

Meillä oli siis toistemme puhelinnumerot. Soittelin kaverilleni kerran pari kuukaudessa kunnes numerosta ei enää vastattu. Kaverin numero oli muuttunut, olivat muuttaneet asuntoa? En tiedä, mutta olin siis kadottanut yhteyden kaveriini. Sääli.

Uzbekistan on erittäin mielenkiintoinen maa. Kulttuuri ja ihmisten tavat poikkeavat todella paljon suomalaisista. Sivustoltani löytyy muutama lyhyt kertomus valokuvineen reissuista ja kokemuksista.
Vaimon hankinta
Hyvin koulutettu vaimo
Kuvia Uzbekistanista



Kuva: Myyjä Tashkentilaisella torilla.


Jos pitäisi valita yksi, suurin ero pohjoismaisen ja keski-aasialaisen kulttuureiden välillä, niin valitsisin ystävistä ja vieraista välittämisen. Venäläisiä pidetään erittäin vieraanvaraisina, mikä onkin mielestäni totta. Venäläiset kuitenkin painivat aivan eri sarjassa kuin uzbekit vieraanvaraisuusvertailussa.

Olin toisella kerralla pari viikkoa kylässä uzbekkiperheessä. Tänä aikana kuljin isännän eli kaverini mukana aina minne mentiinkin, torille, kauppaan, töihin, retkille. Mitä tahansa halusinkin ostaa isäntä välttämättä halusi maksaa. Tämä oli minulle vähän hankala tilanne. Markka oli siihen aikaan vahva valuutta ja minulla taskut pullistelivat someja, joita en voinut käyttää.

Kuva: Uzbekistanin rahayksikkö on som.

Sanallisesti on vaikeaa kuvata sitä lämmintä ilmapiiriä joka siellä vallitsi. Perheet olivat suuria ja käsittivät monta sukupolvea, jotka asuivat samassa taloudessa. Perheen vanhimman tehtävä oli pitää huolta koko suvusta.

Olin siihen aikaa vapaa mies, joten minullekin ehdotettiin vaimon hankkimista paikallisilta vaimomarkkinoilta (tästä lähemmin kertomuksissa). Ajatus oli aluksi houkutteleva ainakin minun näkökulmasta. Ei tarvinnut kuitenkaan kauaa miettiä asiaa mahdollisen tulevan nuorikon kannalta, kun ajatus ei tuntunut enää niin hyvältä. Uzbekistanissa ihmiset ovat tottuneet koko ajan olemaan sukulaisten ja ystävien ympäröimänä. Läheisten suojeleva ja tukeva piiri oli koko ajan läsnä. Mikä olisi siis ollut tilanne Suomessa. Taloudellinen turva olisi tietenkin ollut. Mutta. Nuori nainen aivan yksin suomalaisessa kerrostalossa odottamassa miestään takaisin töistä. Ulkona kylmä, ympärillä ei tuttuja. Olisi varmasti ollut aika raskasta, ja äitiä olisi pian tullut ikävä. Tiedän Suomessa pariskuntia, joissa vaimo on Uzbekistanista, ja homma on toiminut ihan hyvin. Minä päätin kuitenkin jättää väliin ja löytää kumppanin lähempää.

Uzbekistanissa on aivan tavallista kutsua täysin vieraita ihmisiä esimerkiksi hääjuhliin. Kaverini oli maininnut tästä tavasta minulle etukäteen. Kun sitten kaupungilla kuljeskellessani törmäsin aidan takaa kuuluvaan musiikkiin ja portista sisälle meneviin ihmisiin, jäin tarkoituksella seisoskelemaan portin lähelle. Muutaman minuutin kuluttua joku isännistä pyysi minut sisään. Mukavaa.

Vielä vähän kulttuurieroista. Suomessa on lähes pakko puhua säästä kun aloitellaan keskustelua. Kun soitin Uzbekistaniin ensimmäinen kysymykseni liittyi paikalliseen säähän. Kaverini ensimmäinen kysymys liittyi aina terveyteeni. Huomattavasti ihmisläheisempää vai mitä? Ihmisten välinen lämpö ja välittäminen on jotakin sellaista, mitä en ole muualla kokenut yhtä voimakkaana. Uzbekit tekevät asioita mielellään yhdessä. Kaverini kertoma vitsi, joka kuvaa tätä uzbekkilaista ominaisuutta.

Kymmenen juutalaista, venäläistä, ja uzbekkia ovat vankilassa kukin ryhmä omissa selleissään. Juutalaisten sellissä väännetään porukalla kaltereiden väliin sen verran rakoa, että pienin juutalainen pääsee ujuttautumaan ulos. Tämä ulospäässyt sitten alkaa kierroksen viranomaisten luona ja hoitaa neuvotellen yksitellen muut vankilasta ulos. Venäläisten sellissä kerätään rahat yhteen ja lahjotaan vartijat. Uzbekkien sellissä yksi uzbekki on onnistunut kaivamaan reiän, josta voi ryömiä pakoon. Muut uzbekit tarttuvat karkuria jaloista ja vetävät takaisin. Karkurilta kysytään loukkaantuneena, et kai aikonut jättää meitä tänne yksin?

Ja nyt takaisin alkuperäiseen kysymykseen. Mitä yhteistä on Uzbekistanilla ja Facebookilla? Facebookin avulla uzbekki löytää suomalaisen kaverinsa.
Rakas ystäväni! Jumalan kiitos löysin sinut vihdoinkin! Kiitoksia, että vastasit minulle! Luin kirjeesi ja halusin itkeä ilosta. Etsin sinua kauan. Suureksi surukseni kadotin puhelinnumerosi ja osoitteesi. Ole hyvä ja anna minulle anteeksi. En koskaan halua enää sinua kadottaa!

Ei kommentteja: