Sivut

torstai 8. tammikuuta 2015

Päiväkävely keskustassa & varkaat



Olimme vaimon kanssa lähteneet kävelylle keskustaan. Usein reitti Nevskille vie Verikirkon ohitse. Oltiin vielä aamupäivän puolella, ja tavanomaista turistiruuhkaa ei vielä ollut kerääntynyt pyörimään kirkon ympärille. Kävelimme käsikädessä kun yht'äkkiä vaimo repäisi repun selästään. Vaimo: "Mies aukaisi repun." En oikein ymmärtänyt mikä mies ja milloin. Selvisi että, vain hetkeä aikaisemmin oli joku meidän takana oleva mies hetkessä nykässyt repun ison taskun vetoketjun auki, siis keskellä katua ja keskellä päivää. Nopeaa ja röyhkeää toimintaa. Reppu oli muuten tyhjä, paitsi pienessä taskussa oli iPad, joka nyt siis säästyi omistajan vaihdokselta. Kaikille on selvää, että repussa ei kannata kuljettaa mitään arvokasta, mutta taas kerran kun vuosiin ei ole sattunut mitään niin ei kai....

Verikirkon ja Gostinnydvorin väli on varkaiden aktiivista temmellyskenttää.
Täällä muutama kertomus varkaista.

Ulkona on noin -10 astetta, mutta kadut ovat märät ja sohjoiset. Johtuu paikallisesta tavasta suolata katuja reippaan puoleisesti. Kengät kannattaa puhdistaa heti kotiin/hotelliin tultua.

Tuli mieleen pari vuotta vanha tapahtuma samalta kadulta.
Olin kahvilassa kahden poikani kanssa. Nuorempi istui vieressä ja vanhempi minua vastapäätä. Tuoli vanhemman vieressä oli siis vapaa, ja sen selkänojalle laitoimme takkimme. Pöydässä, joka oli vanhemman pojan selän takana, istui kaksi n. keski-ikäistä miestä vilkkaasti keskustellen. Toinen istujista istui selkä vasten meidän takkituolia. Siis vajaan metrin päässä minusta ja vinosti edessäni. Vanhempi poika huomasi jotakin outoa vieressään. Takana oleva kaveri oli laittanut oman takkinsa tuolinsa selkänojalle siten, että osa takista oli meidän takkien päällä. Kääntymättä pois keskustelustaan kaverinsa kanssa, hän selkänsä takaa oli etsivinään jotakin takkinsa taskusta. Tosiasiassa siis kopeloi meidän taskuja, Aivan minun nenäni edessä. Kun kiinnitimme huomiota kavereihin, niin heille tuli kiire lähteä. Pöytään jäi lähes täysi oluttuoppi ja lähes polttamaton savuke. Taskujen vetoketjut olivat auki, mutta mielestäni mitään ei ollut kadonnut.
Vaikka olisi kuinka varovainen niin joskus tuntuu että se ei riitä.



Ei kommentteja: