Rengas puhki kamat kantoon

Olen muutamissa jutuissa aikaisemmin sivunnut rosvojen käyttämiä kikkoja turistien omaisuuden siirtämiseksi parempaan käyttöön.
Halutessasi vilkaise
Varkaat Pietarissa
Miliisit Pietarissa
Lisää miliisijuttuja

Seuraavaksi kerrottu tekniikka oli aikaisemmin minulle tuntematon. Työkaverin kertomaa Pietarista.

Tulin autolle kun huomasin,että oikea takarengas oli tyhjentynyt. Eipä siinä muuta kuin vaihtorengas ja työkalut takapakista ja ähertämään renkaan kanssa. Homma hoitui rutiinilla. Työkalut ja puhjennut rengas takaisin takonttiin ja ratin ääreen. Muuten hyvä, mutta etupenkille jättämäni pikkulaukku lompakkoineen oli lähtenyt kävelemään.

Sama tapahtui myöhemmin uudestaan. Käväisin nopeasti toimistolla ja tulin takaisin autolle. Jälleen kerran oikea takarengas oli tyhjentymässä. Nyt olin tullut autolle takaisin melkein heti jätettyäni sen, joten rengas ei ollut ehtinyt tyhjentyä kokonaan. Aikaisemmasta kerrasta viisastuneena tiesin mikä on homman nimi. Koska renkaassa oli ilmaa jäljellä ajattelin olevan viisainta jatkaa matkaa johonkin parempaan paikkaan. Jonkin matkaa ajattuani onnekseni törmäsin autokorjaamoon missä saatoin vaihtaa renkaan. Minua seurannut auto sai jatkaa matkaansa ilman saalista. Peli 1 -1.

Kolmannella kerralla sitten olin Pietarissa jättimarketin pihassa palaamassa tavaroiden kanssa autolle. Huomasin oman autoni vieressä toisen auton, jossa kaveri pälätti puhelimeen ja tuntui seuraavan liikkeitäni. Lähdin liikkeelle ja auto kännykkäkavereineen lähti seuraamaan minua. Maantiellä sitten huomasin, että renkaissa oli jotakin vikaa eli oikea takarengas oli lättynä. Ahaa, tämä oli siis taas homman nimi. No ei tässä enää mennä vanhanaikaiseen. Takarenkaan kimppuun, mutta tällä kertaa kamat mukaan viereen. Kännykkäkaveri ilmeisesti huomasi löytäneensä voittajan ja jatkoi matkaansa. Jonkin ajan kuluttua autoni viereen pysähtyi toinen auto, jossa oli neljä miestä. Yksi miehistä alkoi hyvin kohteliaasti kyselle ajoreittiä jonnekin ja minä tietenkin parhaani mukaan neuvomaan. Neuvottuani reitin miehet kiittelivät kohteliaasti ja jatkoivat matkaansa. Takaisin renkaan kimppuun. Renkaan, jonka vieressä ei enää ollut turvaan ottamiani tavaroita. Peli 2 - 1, rikolliset -minä.

Kun seuraavan kerran Venäjällä huomaat oikean takarenkaan tyhjentyneen, tiedät mitä odottaa.

Pieni varoituksen sana Pietarin Sennaja-aukion ja saman nimisen metroaseman seudusta. Paikka on perinteinen markkinapaikka ja kuuluisa paikkana, josta saa rahalla mitä vain. Eli paikka on myös kriminaalien suosima. Eräs suomalaisen rakennusfirman mies otti lennosta pimeän taksin, mikä on siis Pietarissa aivan tavallista. Tässä tapauksessa matka päättyi leukaluun katkeamiseen ja kaiken omaisuuden katoamiseen.

Työkeikka Toverilandiassa

Tulipahan sitten taas heitettyä vajaan kahden viikon keikka naapurissa.

Ennen varsinaisen projektin toteutusta kävimme projektin kohteena olevalla paikkakunnalla kertomassa mitä tarvitsee tehdä etukäteen, jotta homma saataisiin kunnialla hoidettua. Valokuitukaapelia varten tarvittiin paksuun kiviseinään vähintäin 30 mm:n reikä käytävästä uuteen konehuoneeseen. Piirsimmme reiän kohdan seinään ja kirjoitimme reiän halkaisijan paperille. Viikkoa ennen töiden alkua soitin paikkakunnalle ja kysyin onko kaikki tehty. Reikä oli tehty. Hyvä. Ilman sitä olisimme pulassa.

1. päivä paikkakunnalla. Viimeiset tarkistukset. Hyvä, käytävän puolella oikean kokoinen reikä oikeassa paikassa. Myöskin konehuoneen puolella oikean kokoinen reikä siellä missä pitääkin. Kaikki kunnossa. Voidaan aloittaa. Eipä sitten muuta kuin valokaapelia reikään ja homma käyntiin.

Hitto. Kaapelin syöttö ei onnistu. Jokin tukos varmaankin. Pihalta löytyi puinen keppi, jolla tukosta poistamaan. Kepillä survomaan reikää. Ei helvetti, ei onnistu. Reikä ei läpäise seinää.

Eli yhteenveto: Olimme ajoissa tilanneet reiän, piirtäneet sen paikan, määritelleet sen halkaisijan ja tarkistaneet soittamalla, että homma on hoidettu. Eli selvästi meidän vika. Emme määritelleet tehtävää riittävän tarkasti. Yritän määritellä tehtävän uudestaan.

Kolmekymmentä millimetriä halkaisijaltaan oleva seinän läpäisevä reikä piirrettyyn kohtaan. Aina oppii.

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä reiän tehnyt ammattimies on ajatellut. Ei ilmeisesti tullut mieleen vilkaista reikään ja todeta pilkistääkö valo toiselta puolelta. Kuka keksii (järkevän) syyn, että reikä olikin kaksi koloa?



Projektiin kuului olennaisena osana serverikaapin ja muutamien verkkolaitteiden hommaaminen ennen töiden alkua paikkakunnalle. En viitsi tässä kertoa kaikkia yksityiskohtia, joita tarvitaan muutaman hassun verkkolaitteen saamiseksi laillisesti rajan yli. Taas kerran olimme valmistautuneet ajoissa. Päätimme käyttää suomalaista toimittajaa, joka lupasi järjestää kamat rajan yli.

Lyhyesti ydinkohdat, joiden suorittamiseen meni useita viikkoja ja useat projektiin osallistumattomat ihmiset nakitettiin avuksi.
Suomalainen laitetoimittaja möi laitteet suomalaiselle rautakaupalle.
Rautakauppa kuljetti kamat rajan yli ja myi ne meidän Tytäryhtiölle, jolla on tullauskokemusta ja henkilökuntaa. Tytäryhtiö sitten möi kamat projektin kohteelle.

Eli:
Laitetoimittaja -> rautakauppa -> Tytäryhtiö -> varsinainen tarvitsija

Koska Tytäryhtiö myi ne toiselle yhtiölle eli varsinaiselle tarvitsijalle, tarvittiin sähkölaitteisiin sertifikaatti. Ei siis valokopio tai Suomessa oikeaksi todistettu, vaan venäläinen sertifikaatin myöntäjän antama kappale. Tässä meni helposti viikko, kun selvitettiin mistä semmoisen paperin saa. Sai Moskovasta. Taisi maksaa 8 ruplaa. Tämä paperinpala sitten kiireesti jollakin tavalla Suomeen (onko kukaan tulossa Moskovan konttorilta Suomeen?), jotta lähetystä odottavat laitteet saataisin ensimmäiseen etappiin. Aikataulu painoi raskaasti päälle.

Muutamaa päivää ennen H-hetkeä voitiin huokaista helpotuksesta. Kamat olivat saapuneet Tytäryhtiön paikkakunnalle ja tullausmuodollisuudet olivat onnistuneet. Elämä hymyili.

Kamat olivat Tytäryhtiön hallussa, mutta eivät siis Kohdepaikkakunnalla. Paikkakuntien väli on n. kahden tunnin automatka. Ei ongelma. Olin lähettänyt hyvissä ajoin listan tuotavista tavaroista dimensioineen, jotta tavaroiden hakemiseen lähetettäsiin riittävän iso auto. Sanomattakin lienee selvää, että isoin kaappi ei mahtunut autoon. Kaikki muut saatiin, mutta isoin kaappi jäi vielä väärälle paikkakunnalle. Muut hommat oli tehty ja sitten odottamaan kaappia.


Tultuamme sitten seuraavana päivänä lounaalta meitä odotti toimiston edessä hartaasti kaivattu Kaappi.


Kamat olivat siis kasassa. Ei muuta kuin raijaamaan kaappi uuteen konehuoneeseen. Ei ollutkaan ihan helppo juttu. Kaappi painoi jotakin 130 kg, joten jouduimme ihan oikeasti töihin. Raahasimme sen konehuoneen ovelle. Saamari, se mahtunutkaan ovesta! Mittanauha käteen.

Entisen kassan eli nykyisen konehuoneen suojana oli satakiloinen teräskalteriovi. Joskus parilla sentillä on merkitystä sanoipa tyttöystävä lohduttavasti mitä tahansa. Nyt sillä oli merkitystä. Kun ei mahdu niin ei mahdu. Loppuiko projekti näin nolosti? Näin mielessäni kuinka palvelimet lojuisivat pitkin pöytiä ja johtoviidakkoa, jonka seassa tulisimme jatkossa tarpomaan.

Lähemmin tarkastellessa huomattiin, että kalterioven raamit olivat kiinni oviaukon puukarmeissa muutamilla ruuveilla. Puolessa tunnissa ruuvasimme oven raameineen irti oviaukosta ja jatkoimme hommia. Hmmm, jos meiltä meni puolituntia, paljonko olisi ammattivarkaat käyttäneet samaan hommaan?

Palvelinhuoneen asennus aloitetaan tavallisesti teräskalterioven irti ruuvaamisella.


Voittajan on helppo hymyillä.


Kaiken kaikkiaan homma meni hyvin. Jatkuvasti tuli eteen tilanteita, jotka vaativat ratkaisua joskus aika luoviakin, mutta ne ratkaistiin.