Sivut

perjantai 11. lokakuuta 2013

Vieraskynä: Putkirikko

Istun keittiössä juomassa teetä iltapäivällä kun alkaa kuulua pahaenteistä lorinaa. Katosta tippuu ruskeaa vettä suoraan päälle. Kerään äkkiä erilaisia kippoja ja ämpäreitä, joihin parhaani mukaan koitan vettä pyydystää. Joka tapauksessa lattiallehan vuoto menee suurelta osin, joten rättejä tarvitaan myös. Kotvan kuluttua vesitulva hellittää ja pääsen luuttuamaan lattioita pahimmasta tulvasta.

 

Selviää, että yläkerroksiin asuntomme läpi vedetty viemäriputki on tukkeutunut jostain kohtaa ja vesi on tullut kolmoskerroksessa lattialle kun neloskerroksen asukkaat ovat kaataneet jotain viemäriin. Kyseinen viemäri ei kuitenkaan onneksi ole meidän ja ykköskerroksen käytössä, se vain kulkee asuntojen läpi. Viemäri on onneksi vain keittiövesille, ”sitä ihtiään” siellä ei kulje.

 

Soitan alakerran varsin aktiiviselle naapurinmummolle ja ilmoitan että vettä tuli lattialle, saattaa kohta tulla teidänkin katosta läpi. Mummo säikähtää ja alkaa soitella alueellisen asuntokomitean korjauspalveluun (Avarinnaja Slushba Shilishnova komiteta). Slushba on ylityöllistetty ja pahamaineinen toimija, mutta tulee kuitenkin paikalle kun mummo on aikansa soitellut ja huutanut ja kiroillut puhelimeen.

 

Paikalle saapuu klo 00.30 kolmen miehen partio yltäpäältä likaisia ja sotkuisia asentajia.

”Aah, teillä on täällä asunnossa tehty remontti? On oikein paneelia seinässä? Se pitää särkeä, ymmärrättehän, putkenkorjaus on oma taiteenlajinsa. Jos olette kerran asentaneet tähän paneelista seinän siten että emme pääse sen takana olevaan putkeen käsiksi, niin miksi te sitten meille soitatte? Eihän seinän särkeminen kuulu meille! Menkää huomenna konttoriin kysymään jos siellä olisi kirvesmies – älkää suotta soittako sinne, ei kukaan kuitenkaan vastaa.” Näin sanovat Avarinnajan pojat ja lähtevät.

 

Yöllä kolmannen kerroksen naapuri vielä soittaa mummolle ykköskerrokseen 02.30 yöllä ja kysyy että joko korjaus on valmis, johon mummo huutaa ”OLETTEKO HULLU?!” niin kovaa että se kuuluu koko porraskäytävään.

 

Seuraavana iltana vuokraisäntä tulee timpurin kanssa klo 17.30 ja alkaa särkeä seinää. Isäntä ei muista aivan tarkkaan millainen seinäntakainen maailma on ja millä kohtaa putki kulkee, joten timpuri tekee aluksi pari ylimääräistä reikää. Isäntää ei kiinnosta vähääkään kauniit ruskean veden valumajäljet seinillä tai muut mahdolliset vahingot, hän haluaa vain teettää reiän seinään ja nopeasti pois paikalta. Mummo alakerrasta tulee kesken seinänhajotuksen kyläilemään pyytämättä ja kertoo kolmannen kerroksen saaneen taas mönjät lattialle kun neljäs kerros luuli remontin jo loppuneen ja kaatoi viemäriin pyykinpesuvesiä – osa näistä valui vastaavasti myös meidän kämppäämme edellisen päivän malliin. Lopulta oikea kohta seinästä löytyy, reikä tehdään ja isäntä selkeästi närkästyneenä ajanhukasta kysyy ”Mitä vielä minulta haluatte?” ja katsoo kysyvästi.

Ehdotan että jospa nyt sitten soitettaisiin ne putkimiehet paikalle aukaisemaan tuo putki. Tässä menin ilmeisesti harhaan, sillä alakerran mummolle tulee äkkiä kiire ja vaaputtaessaan ohi tokaisee terävästi että ”jos tulee jotain niin soittakaa”, niin nopeasti etten ehdi reagoimaan kun jo häipyy. Myös isäntä sanoo ”no kohta kolmannen kerroksen naapuri aktivoituu kuitenkin, soittakoon se. Nonniin, Dasvidania” ja häipyy. Kumpikin pelästyi putkimiehen soittamista...

 

Neljännen kerroksen naapuri tulee käymään ja esittäytyy Igoriksi. ”Meillä tuolla nelosessa asuu vanha mummo joka ei enää tajua mistään mitään ja kolmannessakin vissiin ovat vähän pöpejä. Meidän mummo tänään tiskaili vähän astioita ja taas sai kolmas kerros paskat lattialle. Noh, eipä näytä täällä teilläkään menevän kovin hyvin, lähdenpä tästä soittamaan avarinnajalle, mutta ne tietysti tulevat vaan ja sulkevat vedet. Koputtelen jos on tarvetta, dasvidania.” Koputtaa 30min myöhemmin: ”Uhkailin ja kiroilin ja lupasivat tulla, mutta voi mennä myöhään.”

 

Avarinnaja saapuu lopulta keskellä yötä 02.30, samalla tulee kolmannen kerroksen mummo katsomaan tapahtumaa. Avarinnajan pojat katselevat ja kolkuttelevat putkea. ”Ei tule mitään. Tässä pitää olla muovinen tulppa. Tämä on puuta, näettekös?” osoittaa mustaksi värjäytynyttä kohoumaa putken päässä jota en tunnista puuksi hyvälläkään mielikuvituksella. ”Jos me nyt tästä tämän avaamme, niin ei sitä sitten saa suljettua millään”. Demonstroi asiaa työntämällä ruuvimeisselin vartta myöten lahosta puukorkista läpi. ”Tämä on muuten varmaan kakkosvuoron Igorin työtä – ihan sen tapaista”, toteaa remontoija kaverilleen. ”Hoidatte aluksi paikalle putkimestarin, joka asentaa tähän oikeanlaisen muovikorkin, sitten voidaan jatkaa. Nonniin, Dasvidania”. Sanovat Avarinnajan pojat ja häipyvät 5min tulonsa jälkeen.

 

Seuraavana päivänä alan saada töihin puheluita jo iltapäivällä vuokraisännän vaimolta, joka on tullut asuntoon pitämään edes jonkinlaista järjestystä. ”En selviä täällä yksin, tulkaa jo”-tyylisten puheluiden jatkuessa tallustan kotiin aavistellen pahinta. Kohtaan oven avatessani alusvaatteisillaan olevan, lattialta mustaa mönjää jota on nilkkoihin asti, keräävän vuokraisännän vaimon joka alkaa kertoa: ”Tulin tänne yhdeltä. Kolmelta tuli putkimies ilman mitään työkaluja ja lähti pois kun huomasi asioiden laidan. Sitten tuli Avarinnaja prikaati ja alkoivat hommiin, iskivät puukorkin pois niin että paska lensi, ja sitä tuli ja tuli vaan! Sitten koittivat rassata putkea auki, mutta avausrassi oli vain 2m pitkä, ei sillä mitään löytynyt. Lähtivät jonnekin pois, varmaan etsimään pitempää rassia. Iskivät vain tekemäänsä reikään uuden puupalikan ja lähtivät. Olen tässä nyt kaksi tuntia siivonnut lattioita. En ollut ollenkaan valmistautunut tälläiseen katastrofiin, Oi Voi Voi! Ehkäpä vaihdatte vaatteet ja tulette auttamaan?”. En kehtaa kieltäytyä.

 

Vuokraisäntä ilmestyy kohta paikalle, vilkaisee ja häipyy. ”Ei tykkää kun häiritään tämmöisellä”, valistaa emäntä. ”Lähti hakemaan toista Avarinnajaryhmää, maksaa niille vähän ekstraa niin ehkä tulevat.” Saamme siivottua ja otamme huilihetken teen parissa. Emäntä on päivän mittaan tyydyttänyt muutenkin nälkäänsä jääkaapistamme oma-aloitteisesti. Prikaatia ei kuulu ja emäntä julistaa voimiensa olevan loppu ja lähtee kotiin.

 

Ovikello soi taas puolen yön jälkeen ja siellä on edellisyöllinen Avarinnaja prikaatimme. ”Jaahas, tulppaa ei sitten vaihdettukaan, vaan iskettiin vaan läpi reikä? No tämä uusi tulppa on takuulla  Igorin kädenjälkeä. Nonniin katsotaanpas.” Kiskaisee irti tulpan, jolloin mustaa mönjää lentää kaaressa. (Myöhemmin käy ilmi, että ylimmän kerroksen pöpi mummeli on taas tiskannut iloisesti putken täyteen kun on luullut ongelmien olleen ohi, kunnes vedet taas tulivat kolmannessa kerroksessa lattialle.) Rassi on nyt 10m pitkä ja sitä aletaan syöttää putkeen.

 

”Väännä. No mitä kuppaat? VASJA, VÄÄNNÄ!SEIS!”

 

Tätä jatkuu jonkin aikaa ja hiljalleen rassi uppoaa jonnekin putken syövereihin. Vetäydymme keittiöön turvaan ja jätämme veivaukset käyntiin. Tukos löytyy lopulta ja prikaati on tyytyväinen. Sovitaan että tulevat vielä ja asentavat kunnollisen muovitulpan aamulla. ”Aamulla sitten, nyt emme ehdi, on muutakin.” Käsiä pestessä jää kylpyhuoneen vesihana Vasjalle käteen ”Noh, mikäs tälle nyt tuli, Ivan annapas pihdit” ja ennenkuin ehdin protestoida on koko hana hajoitettu atomeiksi ja sisälmyksiä tutkitaan innokkaasti. ”No onpas tämä, tätä täytyy tutkia...” Sovitaan että laittavat myös hanan kuntoon huomenna lisämaksusta. Sana lisämaksu saa vipinää aikaan, hana on paikallaan ehjänä yhtä nopeasti kuin se lähti irtikin ja jostain ilmestyy samoin tein muovikorkkikin. ”Noniin, kaikki kunnossa, Dasvidania!”. Häipyvät.

 

Aloitamme siivoamisen alusta.

 Ville

Kommunalkan erikoisuuksia, vuokran maksu

Tapahtuipa eräälle venäläiselle tutun tutulle. Hän omistaa Pietarissa huoneen kommunalkassa. Itse hän asuu Moskovassa joten huone on vuokralla.

Kommunalkassahan asujat jakavat keskenään vuokra-, sähkö-, puhelinkulut jne. Täällä enemmän kommunalkasta.

Kaverilla sattuu sitten asumaan samassa kommunalkassa 2 eläkeläistä ja 2 alkoholistia. Ei paras kombinaatio. Nämä eivät ole kykeneviä maksamaan omaa osuuttaan kuluista. Ilmeisesti tähän asti ongelma ei ole ollut suuri. Homma meni kuitenkin ikäväksi jokin aika sitten, kun astui voimaan lakimuutos, jonka mukaan kommunalkan kuluista on kokonaisuudessaan vastuussa se, jolla on rahaa. Suoraan sanoen en tiedä tarkkaan mitä muutos pitää sisällään, mutta kaverin kannalta tilanne on seuraava. Hän on ainoa, jolla on tuloja, joten on hänen vastuullaan huolehtia kuluista. Yllättäen kaveri huomasi, että hänen tilinsä olivat jäädytetty.

Päivitän tilannetta kun saan lisätietoa.

Vieraskynä: Päiväretki ostoksille Lappeeseen venäläisittäin (2008)

Tapahtuu lauantaina 2.2. Herätys klo 4.30 ja Oktjabrski-gostiinitsan edustalle odottelemaan. Liput ostettu tarkoituksella ensimmäisenä lähtevään (klo 6.00) linja-autoon ja ohjeita noudattaen paikalla varttia ennen.Sää on kohtuullisen karmea: vettä, räntää ja välillä lunta tulee vaakasuoraan.Ympärillä kauhea sutina ja busseja lähdössä joka suuntaan, mutta meidän firman busseja ei näy. Oppaat Galina ja Tatjana sentään löytyvät kun viittoilevat, heiluvat ja huutavat niin että on mahdotonta mennä ohi. Viittä vaille kuusi alkavat hekin hermostua ja soittavat bussikuskille: "No kyllä ne kohta tulevat, GAI on ne pysäyttänyt matkalla tänne..."

Bussit tulevat viimein ja hirmuisella vauhdilla ahtaudumme sisään, ei mitään nimenhuutoa ehditä pitää ja samoin tein autot liikkeelle. Tämäkään nopeus ei riittänyt, pari kilpailevan firman bussia ehtii ennen meitä matkaan ja meidän bussin opas Galina manaa kuskeja : "Koskaan emme ole myöhästyneet, aina olemme ensimmäisenä olleet...". Sitten alkaakin päivän ohjeistus: "Ja muistivathan kaikki tuoda kartongin tupakkaa? Eikö? No ei hätää, vielä voi hankkia. Muistattehan että kartongista maksamme Suomessa korvauksen!". Sitten keräilee listaa kenellä ei vielä ole tupakkaa, kuka haluaa vaihtaa euroja ja keräilee maksun matkasta. "Noniin, nyt soitetaan Genalle! Hän tuo meille tupakkaa ja printtaa (käyttää verbiä "razpechatat") Euroja!"."Voi sentään! Gena on nukkunut pommiin! No, älkää huolehtiko, kyllä Gena ehtii vielä!". Edessä istuva toveri kaivaa pullon konjakkia esiin ja siemaisee kunnon naukut "Ihan vaan jotta pääsen tunnelmaan!", kuuluu selitys.

Matka jatkuu karseassa ajokelissä kohti Viipuria, kunnes tulee äkkipysäytys. Tatjanan edellä mennyt bussi on ajanut kolarin. Toisella puolella tietä ojassa henkilöauto, bussin nokka lytyssä. Ei henkilövahinkoja. Selvittelemme tilannetta jonkun aikaa, yksi Tatjanan bussin matkustajista maksaa vähän ekstraa ja hänet siirretään meidän bussiimme. Tänä aikana meidät ohittaa taas muutama muun firman bussi ja Galina ottaa kierroksia.

Vähän ennen Viipuria takaosastosta tulee yksi herramatkustaja vatsaansa pidellen: "Nyt olisi kyllä ihan pakko pysähtyä!". Tehdään äkkijarrutus tienlaitaan yhden huoltoaseman kohdalle (emme siis aja huoltoaseman pihaan), kaveri juoksee 100m matkan huoltsikalle ja kohta takaisin. Onhan bussissa WC-varustuskin, mutta eihän sitä toki käytetä. Taas pari muuta bussia ajaa ohi ja Galinalla niska punoittaa entistä enemmän.

Viipurin ohitustiellä tehdään seuraava pysäytys. Tienpenkalla parkissa auto, joka vilauttaa merkiksi hätävilkkuja. Galina kaappaa rahaa mukaansa, juoksee auton luokse, ojentaa rahat auenneesta ikkunasta ja saa vastineeksi sylillisen tupakkikartonkeja. Bussi äkkiä liikkeelle sillä seuraava pysähtyi jo "tankkaukselle". "Gena heräsi sittenkin ajoissa!" hihkuu Galina ja alkaa jaella kartonkeja ja Genan "printtaamia" euroja niitä tilanneille.

Saavutaan Venäjän raja-asemalle. Luonnollisesti kaikki meidät ohittaneet bussit ovat jonossa edellämme. Piti päästä ensimmäisenä mutta jouduimmekin lähes viimeiseksi. Odotamme noin 2h vuoroamme. Suomen rajalla myös joudumme odottamaan puolisen tuntia vaikka asema on tyhjä. Muutama matkustaja tarkistetaan, joltakin otetaan sormenjäljet mutta matka jatkuu. Koitan piilotella omaa passiani, luulen ettei kukaan huomaa mukana olevaa vakoojaa. Saavumme loppujen lopuksi Lappeenrantaan 12.35 Moskovan aikaa. Olemme tässä vaiheessa alkuperäistä aikataulua noin 2,5h myöhässä joten shoppailuaika rajoittuu vastaavasti. "Paikalliset ovat sitten hyvin järjestyksestä pitäviä ja akkuratnie, niin että ottakaa heidät huomioon ostoksia tehdessänne. Lisäksi ylittäkää tiet vain suojatietä pitkin, täällä sakottavat vaikka minkälaisista asioista!". "Tupakat jättäkää näkyville omille paikoillenne lähtiessänne. Joku tulee ja kerää ne pois, rahat saatte sitten paluumatkalla! Harmi kun hinta on niin huono Lappeenrannassa, tämän henkilön pitää kuljettaa tupakat Turkuun!"

Galina ohjestaa että kaupoilla voi juosta vapaasti klo 16.00 asti tai sitten voipi lähteä bussin mukana käymään Lidlissä, Prismassa jne... "Ja me emme sitten odota hetkeäkään, jos myöhästytte. Sitten saatte yksin selviytyä takaisin...". Tasan klo 16.00 starttaa bussi kohti kalakauppaa ja kukaan ei myöhästy, mikä saa Galinan vähän paremmalle tuulelle. Kalakauppa sijaitsee Nuijamaan vanhan raja-aseman vieressä ja siihen varataan aikaa 40min. Taas tulee tiukat ohjeet:"JOS näette jonkun meidän bussilaisen tulevan jonon päähän, päästäkää ohi! Meillä ei ole aikaa odotella jos joku joutuu viimeiseksi. Ja varjele jos tänne vielä tulee toisia busseja..." Ja kansa juoksee! Ja juoksee takaisin karmeiden tavaramäärien kanssa!

Paluumatka alkaa. Suomen rajasta läpi suhteellisen nopeasti. Taxfree-palautuskopille tultaessa ohjeistus on taas äärimmäisen tiukka. "Ensiksi haette tytöltä leiman, SITTEN laitatte tavarat takaisin bussiin ja vasta sitten menette hakemaan palautusta!". Yksi kanssamatkustaja on ovela ja juoksee jo edeltä hakemaan kourallisen jononumeroita jonotusautomaatista, jotta leimoja ottavat pääsevät heti jonottamaan. Tästä huolimatta yksi tavaramummo mokaa ja joudumme häntä odottelemaan. Yht'äkkiä kopista purkautuu ulos jonon pää ja alkaa kasvamaan kopin pihalle. Selitys saadaan pian: Joku on saanut kaupasta palautusta 5? ja näppäränä on tietysti itse piirtänyt viitosen perään nollan. Kolmesta toimineesta luukusta kaksi alkoi päivitellä väärennöstä ja soitella poliisia paikalle ja vain yksi luukku jäi toimimaan. Väärentäjä ei onneksi ollut meidän bussista ja mummeli jota odotamme saapuu lopulta ja niin matka jatkuu.

"Ja sitten kerätään kolehti Venäjän tullia varten!", ilmoittaa Galina. Venäjän tulli on kuulemma alkanut valvoa etteivät ostosmatkalaisten bussit vaan suinkaan poikkea tulomatkalla Duty Free-kaupassa. Se kun on kiellettyä tullilainsäädännön mukaisesti. Mutta pikku-pikku maksua vastaan tarkastus on pintapuolinen: "Laitatte pullot piiloon, niin eivät ala pönkiä.Jos pullo on näkyvillä niin tulee ongelmia." Kolehti on euro per nenä ja sitten taas juostaan niin pirusti kauppaan ja jonottamaan... "Ja nyt sitten kätkette kaikki ne pullot!"

Venäjän asemalle saavumme 19.00, juuri parahiksi vahdinvaihdolle. Mikään ei liiku, kaikki seisoo, jonot kasvavat. Tunnin odottelun jälkeen alkavat matkustajilta hermot pettää ja alkaa mutina "russkaja bezobrasia":sta. Päivän paras kommentti: "Suomalaiset sentään tekevät töitä...vaikka tykkäävätkin ryypätä...". "Shopa Polnaja" jne, mutina jatkuu. Galina jakaa tässä vaiheessa tupakkirahat takaisin niille jotka niitä kaipailevat ja kansa vähän rauhoittuu.

(Myöskin tässä vaiheessa Tatjana busseineen saa meidät kiinni. Kertoo, että kolarin jälkeen oli kysynyt matkustajilta haluavatko kääntyä takaisin Pietariin ja saada rahansa takaisin vai odotellaanko vaihtobussia saapuvaksi varikolta ja sitten jatketaan matkaa. Kaikki olivat äänestäneet matkan jatkamisen puolesta. Niinpä oli hälytetty varakuski kotoaan, uusi bussi matkaan ja noin 3h tienpenkalla odottelun jälkeen olivat päässeet jatkamaan matkaa. Rajalla olivat päässeet ilman odotteluita sillä kaikki aamun bussit olivat jo menneet. Ostosaika heillä oli lopulta vain vähän meitä lyhyempi.)

Tatjana painuu vartiokopille valittamaan että ihmisten täytyy päästä vessaan, myöhästyvät metrosta jne. Mutta kopissapa ei ole ketään! Vartiomies on jättänyt puomin alas, lähtenyt kotiin eikä uutta miestä ole vielä saapunut. Lopulta puolentoista tunnin odottelun jälkeen homma alkaa toimia. Pääsemme seuraavalle puomille josta huomaamme edellämme 1,5h sitten olleiden bussien edelleen seisovan tullissa. Kansalta alkaa palaa päreet totaalisesti ja oppaan on pakko mennä taas kysymään mahdollisuutta päästää osa väkeä vessaan. Lopulta wc käynti järjestyy yhdellä ehdolla: passit jäävät liikennettä ohjaavan kamraatin haltuun siksi ajaksi kun passin omistaja käy wc:ssä. Koko bussi ryntää siltä istumalta passit kourassa ulos bussista ja rajatoverilla on äkkiä taskut ja kädet täynnä passeja. Odottelu jatkuu.

Lopulta meidät otetaan sisään ja ohjataan passintarkastukseen. "Ja ette sitten tule bussiin takaisin ennenkuin kutsun, pitää tullitarkastus ensin hoitaa...ymmärrättehän?!", sanoo Galina. Kaikki menee hyvin ja matka jatkuu. Tunnelma kevenee heti ja laitetaan filmi pyörimään (Gentlemen Udachi, loistava Leonid Gaidain teos - suosittelen).

Galina varoittaa jättämästä mitään tavaraa bussiin, niin kuulemma käy joka kerta. "Minulla on jo kotona odottamassa 10kg säkki kissanruokaa ja eilinen bussi jätti kolme muovikassillista tavaraa minulle. Oikein NE UDOBNA kun ihmiset jättävät tavaroitaan bussiin". Matka katkeaa seuraavan kerran kaupungin rajalle, jossa Gaishnikit jälleen heiluttavat pampuillaan bussin pysähdyksiin. "No joko taas?! Sanokaa niille että aamulla jo katsoivat kaiken! Ihmiset myöhästyvät metrosta!", huutaa koko bussi kuorossa. Konjakkia aiemmin vetänyt tovarish menee kuskin avuksi selvittämään tilannetta ja aika nopeasti päästäänkin matkaan.

Perille päästään lopulta klo 23.45 samaan paikkaan kuin mistä aamulla lähdettiin. Galina saa saaliikseen tällä kertaa vain yhden säkillisen tavaraa. Lähtee säkki kainalossa metroon: aamulla pitää olla taas menossa. Imatran kylpylään ryhmällinen kylpijöitä. Ja Genallekin pitää vielä soitella, että tietää olla aamulla paikalla...


Ville