perjantai 11. lokakuuta 2013

Vieraskynä: Putkirikko

Istun keittiössä juomassa teetä iltapäivällä kun alkaa kuulua pahaenteistä lorinaa. Katosta tippuu ruskeaa vettä suoraan päälle. Kerään äkkiä erilaisia kippoja ja ämpäreitä, joihin parhaani mukaan koitan vettä pyydystää. Joka tapauksessa lattiallehan vuoto menee suurelta osin, joten rättejä tarvitaan myös. Kotvan kuluttua vesitulva hellittää ja pääsen luuttuamaan lattioita pahimmasta tulvasta.

 

Selviää, että yläkerroksiin asuntomme läpi vedetty viemäriputki on tukkeutunut jostain kohtaa ja vesi on tullut kolmoskerroksessa lattialle kun neloskerroksen asukkaat ovat kaataneet jotain viemäriin. Kyseinen viemäri ei kuitenkaan onneksi ole meidän ja ykköskerroksen käytössä, se vain kulkee asuntojen läpi. Viemäri on onneksi vain keittiövesille, ”sitä ihtiään” siellä ei kulje.

 

Soitan alakerran varsin aktiiviselle naapurinmummolle ja ilmoitan että vettä tuli lattialle, saattaa kohta tulla teidänkin katosta läpi. Mummo säikähtää ja alkaa soitella alueellisen asuntokomitean korjauspalveluun (Avarinnaja Slushba Shilishnova komiteta). Slushba on ylityöllistetty ja pahamaineinen toimija, mutta tulee kuitenkin paikalle kun mummo on aikansa soitellut ja huutanut ja kiroillut puhelimeen.

 

Paikalle saapuu klo 00.30 kolmen miehen partio yltäpäältä likaisia ja sotkuisia asentajia.

”Aah, teillä on täällä asunnossa tehty remontti? On oikein paneelia seinässä? Se pitää särkeä, ymmärrättehän, putkenkorjaus on oma taiteenlajinsa. Jos olette kerran asentaneet tähän paneelista seinän siten että emme pääse sen takana olevaan putkeen käsiksi, niin miksi te sitten meille soitatte? Eihän seinän särkeminen kuulu meille! Menkää huomenna konttoriin kysymään jos siellä olisi kirvesmies – älkää suotta soittako sinne, ei kukaan kuitenkaan vastaa.” Näin sanovat Avarinnajan pojat ja lähtevät.

 

Yöllä kolmannen kerroksen naapuri vielä soittaa mummolle ykköskerrokseen 02.30 yöllä ja kysyy että joko korjaus on valmis, johon mummo huutaa ”OLETTEKO HULLU?!” niin kovaa että se kuuluu koko porraskäytävään.

 

Seuraavana iltana vuokraisäntä tulee timpurin kanssa klo 17.30 ja alkaa särkeä seinää. Isäntä ei muista aivan tarkkaan millainen seinäntakainen maailma on ja millä kohtaa putki kulkee, joten timpuri tekee aluksi pari ylimääräistä reikää. Isäntää ei kiinnosta vähääkään kauniit ruskean veden valumajäljet seinillä tai muut mahdolliset vahingot, hän haluaa vain teettää reiän seinään ja nopeasti pois paikalta. Mummo alakerrasta tulee kesken seinänhajotuksen kyläilemään pyytämättä ja kertoo kolmannen kerroksen saaneen taas mönjät lattialle kun neljäs kerros luuli remontin jo loppuneen ja kaatoi viemäriin pyykinpesuvesiä – osa näistä valui vastaavasti myös meidän kämppäämme edellisen päivän malliin. Lopulta oikea kohta seinästä löytyy, reikä tehdään ja isäntä selkeästi närkästyneenä ajanhukasta kysyy ”Mitä vielä minulta haluatte?” ja katsoo kysyvästi.

Ehdotan että jospa nyt sitten soitettaisiin ne putkimiehet paikalle aukaisemaan tuo putki. Tässä menin ilmeisesti harhaan, sillä alakerran mummolle tulee äkkiä kiire ja vaaputtaessaan ohi tokaisee terävästi että ”jos tulee jotain niin soittakaa”, niin nopeasti etten ehdi reagoimaan kun jo häipyy. Myös isäntä sanoo ”no kohta kolmannen kerroksen naapuri aktivoituu kuitenkin, soittakoon se. Nonniin, Dasvidania” ja häipyy. Kumpikin pelästyi putkimiehen soittamista...

 

Neljännen kerroksen naapuri tulee käymään ja esittäytyy Igoriksi. ”Meillä tuolla nelosessa asuu vanha mummo joka ei enää tajua mistään mitään ja kolmannessakin vissiin ovat vähän pöpejä. Meidän mummo tänään tiskaili vähän astioita ja taas sai kolmas kerros paskat lattialle. Noh, eipä näytä täällä teilläkään menevän kovin hyvin, lähdenpä tästä soittamaan avarinnajalle, mutta ne tietysti tulevat vaan ja sulkevat vedet. Koputtelen jos on tarvetta, dasvidania.” Koputtaa 30min myöhemmin: ”Uhkailin ja kiroilin ja lupasivat tulla, mutta voi mennä myöhään.”

 

Avarinnaja saapuu lopulta keskellä yötä 02.30, samalla tulee kolmannen kerroksen mummo katsomaan tapahtumaa. Avarinnajan pojat katselevat ja kolkuttelevat putkea. ”Ei tule mitään. Tässä pitää olla muovinen tulppa. Tämä on puuta, näettekös?” osoittaa mustaksi värjäytynyttä kohoumaa putken päässä jota en tunnista puuksi hyvälläkään mielikuvituksella. ”Jos me nyt tästä tämän avaamme, niin ei sitä sitten saa suljettua millään”. Demonstroi asiaa työntämällä ruuvimeisselin vartta myöten lahosta puukorkista läpi. ”Tämä on muuten varmaan kakkosvuoron Igorin työtä – ihan sen tapaista”, toteaa remontoija kaverilleen. ”Hoidatte aluksi paikalle putkimestarin, joka asentaa tähän oikeanlaisen muovikorkin, sitten voidaan jatkaa. Nonniin, Dasvidania”. Sanovat Avarinnajan pojat ja häipyvät 5min tulonsa jälkeen.

 

Seuraavana päivänä alan saada töihin puheluita jo iltapäivällä vuokraisännän vaimolta, joka on tullut asuntoon pitämään edes jonkinlaista järjestystä. ”En selviä täällä yksin, tulkaa jo”-tyylisten puheluiden jatkuessa tallustan kotiin aavistellen pahinta. Kohtaan oven avatessani alusvaatteisillaan olevan, lattialta mustaa mönjää jota on nilkkoihin asti, keräävän vuokraisännän vaimon joka alkaa kertoa: ”Tulin tänne yhdeltä. Kolmelta tuli putkimies ilman mitään työkaluja ja lähti pois kun huomasi asioiden laidan. Sitten tuli Avarinnaja prikaati ja alkoivat hommiin, iskivät puukorkin pois niin että paska lensi, ja sitä tuli ja tuli vaan! Sitten koittivat rassata putkea auki, mutta avausrassi oli vain 2m pitkä, ei sillä mitään löytynyt. Lähtivät jonnekin pois, varmaan etsimään pitempää rassia. Iskivät vain tekemäänsä reikään uuden puupalikan ja lähtivät. Olen tässä nyt kaksi tuntia siivonnut lattioita. En ollut ollenkaan valmistautunut tälläiseen katastrofiin, Oi Voi Voi! Ehkäpä vaihdatte vaatteet ja tulette auttamaan?”. En kehtaa kieltäytyä.

 

Vuokraisäntä ilmestyy kohta paikalle, vilkaisee ja häipyy. ”Ei tykkää kun häiritään tämmöisellä”, valistaa emäntä. ”Lähti hakemaan toista Avarinnajaryhmää, maksaa niille vähän ekstraa niin ehkä tulevat.” Saamme siivottua ja otamme huilihetken teen parissa. Emäntä on päivän mittaan tyydyttänyt muutenkin nälkäänsä jääkaapistamme oma-aloitteisesti. Prikaatia ei kuulu ja emäntä julistaa voimiensa olevan loppu ja lähtee kotiin.

 

Ovikello soi taas puolen yön jälkeen ja siellä on edellisyöllinen Avarinnaja prikaatimme. ”Jaahas, tulppaa ei sitten vaihdettukaan, vaan iskettiin vaan läpi reikä? No tämä uusi tulppa on takuulla  Igorin kädenjälkeä. Nonniin katsotaanpas.” Kiskaisee irti tulpan, jolloin mustaa mönjää lentää kaaressa. (Myöhemmin käy ilmi, että ylimmän kerroksen pöpi mummeli on taas tiskannut iloisesti putken täyteen kun on luullut ongelmien olleen ohi, kunnes vedet taas tulivat kolmannessa kerroksessa lattialle.) Rassi on nyt 10m pitkä ja sitä aletaan syöttää putkeen.

 

”Väännä. No mitä kuppaat? VASJA, VÄÄNNÄ!SEIS!”

 

Tätä jatkuu jonkin aikaa ja hiljalleen rassi uppoaa jonnekin putken syövereihin. Vetäydymme keittiöön turvaan ja jätämme veivaukset käyntiin. Tukos löytyy lopulta ja prikaati on tyytyväinen. Sovitaan että tulevat vielä ja asentavat kunnollisen muovitulpan aamulla. ”Aamulla sitten, nyt emme ehdi, on muutakin.” Käsiä pestessä jää kylpyhuoneen vesihana Vasjalle käteen ”Noh, mikäs tälle nyt tuli, Ivan annapas pihdit” ja ennenkuin ehdin protestoida on koko hana hajoitettu atomeiksi ja sisälmyksiä tutkitaan innokkaasti. ”No onpas tämä, tätä täytyy tutkia...” Sovitaan että laittavat myös hanan kuntoon huomenna lisämaksusta. Sana lisämaksu saa vipinää aikaan, hana on paikallaan ehjänä yhtä nopeasti kuin se lähti irtikin ja jostain ilmestyy samoin tein muovikorkkikin. ”Noniin, kaikki kunnossa, Dasvidania!”. Häipyvät.

 

Aloitamme siivoamisen alusta.

 Ville

Ei kommentteja: