sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Käynti venäläisellä hautausmaalla


Huomaa kuvat hautakivissä
Tapahtui kesällä vuosi sitten. Loma oli loppumassa. Päätettiin lähteä Koivistoon etsimään sukulaisen hautaa. Lähdin uteliaisuuttani mukaan. Säätiedotus oli luvannut sateettoman 29 asteisen lauantain. Eli t-paita ja shortsit olivat riittävä varustus. Tietenkin koko päivän satoi ja lämpöasteet olivat lähempänä kahtakymmentä kuin kolmeakymmentä. Hautapaikasta kaikilla oli hyvin hatara muistikuva kymmenen vuoden takaa.

Melko pitkän etsimisen jälkeen löydettiin hautausmaa. Ensimmäiseksi piti löytää hautapaikka. Ystävälliseltä pariskunnalta kysyimme missä voi kysyä hautojen sijaintia. Sellaista palvelua ei ollut?! Hautoja oltiin alettu rekisteröidä virallisesta vasta joitakin vuosia sitten. Jos oikein ymmärsin, aikaisemmin oli riittänyt kun oli löydetty jostakin välistä vapaata maata. Siihen kuoppa, kivi , pöytä ja aita.

No, ei muuta kuin hautaa etsimään. Haudat eivät todellakaan ole suorissa riveissä, siisteine kulkuväylineen niin kuin olen tottunut näkemään Suomessa. Haudat oli viskattu miten sattui. Hautojen välissä oli hankala kulkea. Joskus kahden haudan väliin oli jäänyt kulkuväylä. Sekin usein kuitenkin päättyi hautapaikkaan, jota ei voinut ohittaa. No, nyt kun tiesin, miten paikalliset valitsevat hautapaikan, niin lopputulos oli ymmärrettävä.

Suomesta poiketen: pöydät, penkit, aidat
Useimmat hautapaikat olivat kauniita ja hyvin hoidettuja. Useat niistä olivat ympäröity aidalla, ja monissa oli pieni pöytä ja tuoli. Venäläinen haudallakäynti poikkeaa suomalaisesta. Paikalle tullaan muistelemaan vainajaa. Pannaan vodkapullo pöydälle ja istutaan muistelemaan naukkujen lomassa. Ihan kiva idea. Siihen karskimpikin mies herkistyy sopivassa tuiskeessa. Mitähän Suomessa tapahtuisi, jos ottaisi esiin pullon vodkaa hautausmaalla?

Kauniiden hautapaikkojen vastapainona olivat sitten törkyiset, isot roskakasat, joita oli joka paikassa. Kasoissa oli tavallista hautausmaalta tulevaa jätetttä kuten kuihtuneita kukkia, kuivia lehtiä jne. Lisäksi täällä niistä löytyi viinapulloja, ristejä ja kaikkea muuta roskaa. Ihmisen luita en löytänyt.
Parin tunnin sateessa rämpisen jälkeen piti todeta, että emme pystyneet löytämään hautaa. Päätettiin poiketa lähellä olevassa kaupassa, jossa kuulemma tiedettiin parhaiten hautausmaan tilanteesta.
Jäin itse odottamaan autoon. Kaupassakäynti kesti kauan.
- Selvisikö mitään?
- Eivät osanneet auttaa. Voi olla että ei tulla koskaan löytämään?
- Miten ihmeessä?
Mahtaakp rojun alla olla jonkun hauta
- Muistatko ne roskakasat? Osasta niiden alla on hautoja. Ihmiset vain heittävät roskat jonnekin. Jos kukaan ei pidä huolta haudasta, niin jotkut hautapaikoista päätyvät kaatopaikoiksi. Lisäksi tapahtuu sellaista, että joku on löytänyt sopivan hautapaikan. Se, että siinä on jo jonkun muun hauta, ei ole este. Korkeintaan hidaste. Heitetään hautapaikan kivi ja muut koristeet roskiin ja pannaan omat tilalle.
- Ei voi olla totta! Miksi kukaan ei tee mitään?
- Jokin aika sitten oli tapahtunut näin jollekin sotaveteraanin haudalle. Paikalliset olivat suivaantuneet asiaan ja ottaneet yhteyttä poliisiin ja muihin viranomaisiin. Raahanneet heidät katsomaan hautapaikan ryöstöä. Viranomaiset olivat levitelleet käsiään ja sanoneet että eivät voi tehdä mitään, koska Venäjän lainsäädännössä ei ole kohtaa, joka tekisi hautapaikan ryöstöstä laitonta.
Täytyy sanoa, että on vaikea uskoa tuota, mutta Venäjällä kaikki on mahdollista.

- Posted using BlogPress from my iPad

Ei kommentteja: