Istun keittiössä juomassa teetä iltapäivällä
kun alkaa kuulua pahaenteistä lorinaa. Katosta tippuu ruskeaa vettä suoraan
päälle. Kerään äkkiä erilaisia kippoja ja ämpäreitä, joihin parhaani mukaan
koitan vettä pyydystää. Joka tapauksessa lattiallehan vuoto menee suurelta
osin, joten rättejä tarvitaan myös. Kotvan kuluttua vesitulva hellittää ja
pääsen luuttuamaan lattioita pahimmasta tulvasta.
Ville
Selviää, että yläkerroksiin asuntomme läpi
vedetty viemäriputki on tukkeutunut jostain kohtaa ja vesi on tullut
kolmoskerroksessa lattialle kun neloskerroksen asukkaat ovat kaataneet jotain
viemäriin. Kyseinen viemäri ei kuitenkaan onneksi ole meidän ja ykköskerroksen
käytössä, se vain kulkee asuntojen läpi. Viemäri on onneksi vain
keittiövesille, ”sitä ihtiään” siellä ei kulje.
Soitan alakerran varsin aktiiviselle naapurinmummolle
ja ilmoitan että vettä tuli lattialle, saattaa kohta tulla teidänkin katosta
läpi. Mummo säikähtää ja alkaa soitella alueellisen asuntokomitean
korjauspalveluun (Avarinnaja Slushba Shilishnova komiteta). Slushba on
ylityöllistetty ja pahamaineinen toimija, mutta tulee kuitenkin paikalle kun
mummo on aikansa soitellut ja huutanut ja kiroillut puhelimeen.
Paikalle saapuu klo 00.30 kolmen miehen partio
yltäpäältä likaisia ja sotkuisia asentajia.
”Aah, teillä on täällä asunnossa tehty
remontti? On oikein paneelia seinässä? Se pitää särkeä, ymmärrättehän,
putkenkorjaus on oma taiteenlajinsa. Jos olette kerran asentaneet tähän
paneelista seinän siten että emme pääse sen takana olevaan putkeen käsiksi,
niin miksi te sitten meille soitatte? Eihän seinän särkeminen kuulu meille!
Menkää huomenna konttoriin kysymään jos siellä olisi kirvesmies – älkää suotta
soittako sinne, ei kukaan kuitenkaan vastaa.” Näin sanovat Avarinnajan pojat ja
lähtevät.
Yöllä kolmannen kerroksen naapuri vielä soittaa
mummolle ykköskerrokseen 02.30 yöllä ja kysyy että joko korjaus on valmis,
johon mummo huutaa ”OLETTEKO HULLU?!” niin kovaa että se kuuluu koko
porraskäytävään.
Seuraavana iltana vuokraisäntä tulee timpurin
kanssa klo 17.30 ja alkaa särkeä seinää. Isäntä ei muista aivan tarkkaan millainen
seinäntakainen maailma on ja millä kohtaa putki kulkee, joten timpuri tekee
aluksi pari ylimääräistä reikää. Isäntää ei kiinnosta vähääkään kauniit ruskean
veden valumajäljet seinillä tai muut mahdolliset vahingot, hän haluaa vain
teettää reiän seinään ja nopeasti pois paikalta. Mummo alakerrasta tulee kesken
seinänhajotuksen kyläilemään pyytämättä ja kertoo kolmannen kerroksen saaneen
taas mönjät lattialle kun neljäs kerros luuli remontin jo loppuneen ja kaatoi
viemäriin pyykinpesuvesiä – osa näistä valui vastaavasti myös meidän kämppäämme
edellisen päivän malliin. Lopulta oikea kohta seinästä löytyy, reikä tehdään ja
isäntä selkeästi närkästyneenä ajanhukasta kysyy ”Mitä vielä minulta haluatte?”
ja katsoo kysyvästi.
Ehdotan että jospa nyt sitten soitettaisiin ne
putkimiehet paikalle aukaisemaan tuo putki. Tässä menin ilmeisesti harhaan,
sillä alakerran mummolle tulee äkkiä kiire ja vaaputtaessaan ohi tokaisee
terävästi että ”jos tulee jotain niin soittakaa”, niin nopeasti etten ehdi
reagoimaan kun jo häipyy. Myös isäntä sanoo ”no kohta kolmannen kerroksen
naapuri aktivoituu kuitenkin, soittakoon se. Nonniin, Dasvidania” ja häipyy.
Kumpikin pelästyi putkimiehen soittamista...
Neljännen kerroksen naapuri tulee käymään ja
esittäytyy Igoriksi. ”Meillä tuolla nelosessa asuu vanha mummo joka ei enää
tajua mistään mitään ja kolmannessakin vissiin ovat vähän pöpejä. Meidän mummo
tänään tiskaili vähän astioita ja taas sai kolmas kerros paskat lattialle. Noh,
eipä näytä täällä teilläkään menevän kovin hyvin, lähdenpä tästä soittamaan
avarinnajalle, mutta ne tietysti tulevat vaan ja sulkevat vedet. Koputtelen jos
on tarvetta, dasvidania.” Koputtaa 30min myöhemmin: ”Uhkailin ja kiroilin ja
lupasivat tulla, mutta voi mennä myöhään.”
Avarinnaja saapuu lopulta keskellä yötä 02.30,
samalla tulee kolmannen kerroksen mummo katsomaan tapahtumaa. Avarinnajan pojat
katselevat ja kolkuttelevat putkea. ”Ei tule mitään. Tässä pitää olla muovinen
tulppa. Tämä on puuta, näettekös?” osoittaa mustaksi värjäytynyttä kohoumaa
putken päässä jota en tunnista puuksi hyvälläkään mielikuvituksella. ”Jos me
nyt tästä tämän avaamme, niin ei sitä sitten saa suljettua millään”. Demonstroi
asiaa työntämällä ruuvimeisselin vartta myöten lahosta puukorkista läpi. ”Tämä
on muuten varmaan kakkosvuoron Igorin työtä – ihan sen tapaista”, toteaa
remontoija kaverilleen. ”Hoidatte aluksi paikalle putkimestarin, joka asentaa
tähän oikeanlaisen muovikorkin, sitten voidaan jatkaa. Nonniin, Dasvidania”. Sanovat
Avarinnajan pojat ja häipyvät 5min tulonsa jälkeen.
Seuraavana päivänä alan saada töihin puheluita
jo iltapäivällä vuokraisännän vaimolta, joka on tullut asuntoon pitämään edes
jonkinlaista järjestystä. ”En selviä täällä yksin, tulkaa jo”-tyylisten
puheluiden jatkuessa tallustan kotiin aavistellen pahinta. Kohtaan oven
avatessani alusvaatteisillaan olevan, lattialta mustaa mönjää jota on
nilkkoihin asti, keräävän vuokraisännän vaimon joka alkaa kertoa: ”Tulin tänne
yhdeltä. Kolmelta tuli putkimies ilman mitään työkaluja ja lähti pois kun
huomasi asioiden laidan. Sitten tuli Avarinnaja prikaati ja alkoivat hommiin,
iskivät puukorkin pois niin että paska lensi, ja sitä tuli ja tuli vaan! Sitten
koittivat rassata putkea auki, mutta avausrassi oli vain 2m pitkä, ei sillä
mitään löytynyt. Lähtivät jonnekin pois, varmaan etsimään pitempää rassia.
Iskivät vain tekemäänsä reikään uuden puupalikan ja lähtivät. Olen tässä nyt
kaksi tuntia siivonnut lattioita. En ollut ollenkaan valmistautunut tälläiseen
katastrofiin, Oi Voi Voi! Ehkäpä vaihdatte vaatteet ja tulette auttamaan?”. En
kehtaa kieltäytyä.
Vuokraisäntä ilmestyy kohta paikalle,
vilkaisee ja häipyy. ”Ei tykkää kun häiritään tämmöisellä”, valistaa emäntä.
”Lähti hakemaan toista Avarinnajaryhmää, maksaa niille vähän ekstraa niin ehkä
tulevat.” Saamme siivottua ja otamme huilihetken teen parissa. Emäntä on päivän
mittaan tyydyttänyt muutenkin nälkäänsä jääkaapistamme oma-aloitteisesti.
Prikaatia ei kuulu ja emäntä julistaa voimiensa olevan loppu ja lähtee kotiin.
Ovikello soi taas puolen yön jälkeen ja siellä
on edellisyöllinen Avarinnaja prikaatimme. ”Jaahas, tulppaa ei sitten
vaihdettukaan, vaan iskettiin vaan läpi reikä? No tämä uusi tulppa on takuulla Igorin kädenjälkeä. Nonniin katsotaanpas.”
Kiskaisee irti tulpan, jolloin mustaa mönjää lentää kaaressa. (Myöhemmin käy
ilmi, että ylimmän kerroksen pöpi mummeli on taas tiskannut iloisesti putken
täyteen kun on luullut ongelmien olleen ohi, kunnes vedet taas tulivat kolmannessa
kerroksessa lattialle.) Rassi on nyt 10m pitkä ja sitä aletaan syöttää putkeen.
”Väännä. No mitä kuppaat? VASJA, VÄÄNNÄ!SEIS!”
Tätä jatkuu jonkin aikaa ja hiljalleen rassi
uppoaa jonnekin putken syövereihin. Vetäydymme keittiöön turvaan ja jätämme
veivaukset käyntiin. Tukos löytyy lopulta ja prikaati on tyytyväinen. Sovitaan
että tulevat vielä ja asentavat kunnollisen muovitulpan aamulla. ”Aamulla
sitten, nyt emme ehdi, on muutakin.” Käsiä pestessä jää kylpyhuoneen vesihana
Vasjalle käteen ”Noh, mikäs tälle nyt tuli, Ivan annapas pihdit” ja ennenkuin
ehdin protestoida on koko hana hajoitettu atomeiksi ja sisälmyksiä tutkitaan
innokkaasti. ”No onpas tämä, tätä täytyy tutkia...” Sovitaan että laittavat
myös hanan kuntoon huomenna lisämaksusta. Sana lisämaksu saa vipinää aikaan,
hana on paikallaan ehjänä yhtä nopeasti kuin se lähti irtikin ja jostain
ilmestyy samoin tein muovikorkkikin. ”Noniin, kaikki kunnossa, Dasvidania!”.
Häipyvät.
Aloitamme siivoamisen alusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti