Tapahtuu lauantaina 2.2. Herätys klo 4.30 ja Oktjabrski-gostiinitsan
edustalle odottelemaan. Liput ostettu tarkoituksella ensimmäisenä lähtevään
(klo 6.00) linja-autoon ja ohjeita noudattaen paikalla varttia ennen.Sää on
kohtuullisen karmea: vettä, räntää ja välillä lunta tulee
vaakasuoraan.Ympärillä kauhea sutina ja busseja lähdössä joka suuntaan, mutta
meidän firman busseja ei näy. Oppaat Galina ja Tatjana sentään löytyvät kun
viittoilevat, heiluvat ja huutavat niin että on mahdotonta mennä ohi. Viittä
vaille kuusi alkavat hekin hermostua ja soittavat bussikuskille: "No kyllä
ne kohta tulevat, GAI on ne pysäyttänyt matkalla tänne..."
Bussit tulevat viimein ja hirmuisella vauhdilla ahtaudumme sisään, ei mitään nimenhuutoa ehditä pitää ja samoin tein autot liikkeelle. Tämäkään nopeus ei riittänyt, pari kilpailevan firman bussia ehtii ennen meitä matkaan ja meidän bussin opas Galina manaa kuskeja : "Koskaan emme ole myöhästyneet, aina olemme ensimmäisenä olleet...". Sitten alkaakin päivän ohjeistus: "Ja muistivathan kaikki tuoda kartongin tupakkaa? Eikö? No ei hätää, vielä voi hankkia. Muistattehan että kartongista maksamme Suomessa korvauksen!". Sitten keräilee listaa kenellä ei vielä ole tupakkaa, kuka haluaa vaihtaa euroja ja keräilee maksun matkasta. "Noniin, nyt soitetaan Genalle! Hän tuo meille tupakkaa ja printtaa (käyttää verbiä "razpechatat") Euroja!"."Voi sentään! Gena on nukkunut pommiin! No, älkää huolehtiko, kyllä Gena ehtii vielä!". Edessä istuva toveri kaivaa pullon konjakkia esiin ja siemaisee kunnon naukut "Ihan vaan jotta pääsen tunnelmaan!", kuuluu selitys.
Matka jatkuu karseassa ajokelissä kohti Viipuria, kunnes tulee äkkipysäytys. Tatjanan edellä mennyt bussi on ajanut kolarin. Toisella puolella tietä ojassa henkilöauto, bussin nokka lytyssä. Ei henkilövahinkoja. Selvittelemme tilannetta jonkun aikaa, yksi Tatjanan bussin matkustajista maksaa vähän ekstraa ja hänet siirretään meidän bussiimme. Tänä aikana meidät ohittaa taas muutama muun firman bussi ja Galina ottaa kierroksia.
Vähän ennen Viipuria takaosastosta tulee yksi herramatkustaja vatsaansa pidellen: "Nyt olisi kyllä ihan pakko pysähtyä!". Tehdään äkkijarrutus tienlaitaan yhden huoltoaseman kohdalle (emme siis aja huoltoaseman pihaan), kaveri juoksee 100m matkan huoltsikalle ja kohta takaisin. Onhan bussissa WC-varustuskin, mutta eihän sitä toki käytetä. Taas pari muuta bussia ajaa ohi ja Galinalla niska punoittaa entistä enemmän.
Viipurin ohitustiellä tehdään seuraava pysäytys. Tienpenkalla parkissa auto, joka vilauttaa merkiksi hätävilkkuja. Galina kaappaa rahaa mukaansa, juoksee auton luokse, ojentaa rahat auenneesta ikkunasta ja saa vastineeksi sylillisen tupakkikartonkeja. Bussi äkkiä liikkeelle sillä seuraava pysähtyi jo "tankkaukselle". "Gena heräsi sittenkin ajoissa!" hihkuu Galina ja alkaa jaella kartonkeja ja Genan "printtaamia" euroja niitä tilanneille.
Saavutaan Venäjän raja-asemalle. Luonnollisesti kaikki meidät ohittaneet bussit ovat jonossa edellämme. Piti päästä ensimmäisenä mutta jouduimmekin lähes viimeiseksi. Odotamme noin 2h vuoroamme. Suomen rajalla myös joudumme odottamaan puolisen tuntia vaikka asema on tyhjä. Muutama matkustaja tarkistetaan, joltakin otetaan sormenjäljet mutta matka jatkuu. Koitan piilotella omaa passiani, luulen ettei kukaan huomaa mukana olevaa vakoojaa. Saavumme loppujen lopuksi Lappeenrantaan 12.35 Moskovan aikaa. Olemme tässä vaiheessa alkuperäistä aikataulua noin 2,5h myöhässä joten shoppailuaika rajoittuu vastaavasti. "Paikalliset ovat sitten hyvin järjestyksestä pitäviä ja akkuratnie, niin että ottakaa heidät huomioon ostoksia tehdessänne. Lisäksi ylittäkää tiet vain suojatietä pitkin, täällä sakottavat vaikka minkälaisista asioista!". "Tupakat jättäkää näkyville omille paikoillenne lähtiessänne. Joku tulee ja kerää ne pois, rahat saatte sitten paluumatkalla! Harmi kun hinta on niin huono Lappeenrannassa, tämän henkilön pitää kuljettaa tupakat Turkuun!"
Galina ohjestaa että kaupoilla voi juosta vapaasti klo 16.00 asti tai sitten voipi lähteä bussin mukana käymään Lidlissä, Prismassa jne... "Ja me emme sitten odota hetkeäkään, jos myöhästytte. Sitten saatte yksin selviytyä takaisin...". Tasan klo 16.00 starttaa bussi kohti kalakauppaa ja kukaan ei myöhästy, mikä saa Galinan vähän paremmalle tuulelle. Kalakauppa sijaitsee Nuijamaan vanhan raja-aseman vieressä ja siihen varataan aikaa 40min. Taas tulee tiukat ohjeet:"JOS näette jonkun meidän bussilaisen tulevan jonon päähän, päästäkää ohi! Meillä ei ole aikaa odotella jos joku joutuu viimeiseksi. Ja varjele jos tänne vielä tulee toisia busseja..." Ja kansa juoksee! Ja juoksee takaisin karmeiden tavaramäärien kanssa!
Paluumatka alkaa. Suomen rajasta läpi suhteellisen nopeasti. Taxfree-palautuskopille tultaessa ohjeistus on taas äärimmäisen tiukka. "Ensiksi haette tytöltä leiman, SITTEN laitatte tavarat takaisin bussiin ja vasta sitten menette hakemaan palautusta!". Yksi kanssamatkustaja on ovela ja juoksee jo edeltä hakemaan kourallisen jononumeroita jonotusautomaatista, jotta leimoja ottavat pääsevät heti jonottamaan. Tästä huolimatta yksi tavaramummo mokaa ja joudumme häntä odottelemaan. Yht'äkkiä kopista purkautuu ulos jonon pää ja alkaa kasvamaan kopin pihalle. Selitys saadaan pian: Joku on saanut kaupasta palautusta 5? ja näppäränä on tietysti itse piirtänyt viitosen perään nollan. Kolmesta toimineesta luukusta kaksi alkoi päivitellä väärennöstä ja soitella poliisia paikalle ja vain yksi luukku jäi toimimaan. Väärentäjä ei onneksi ollut meidän bussista ja mummeli jota odotamme saapuu lopulta ja niin matka jatkuu.
"Ja sitten kerätään kolehti Venäjän tullia varten!", ilmoittaa Galina. Venäjän tulli on kuulemma alkanut valvoa etteivät ostosmatkalaisten bussit vaan suinkaan poikkea tulomatkalla Duty Free-kaupassa. Se kun on kiellettyä tullilainsäädännön mukaisesti. Mutta pikku-pikku maksua vastaan tarkastus on pintapuolinen: "Laitatte pullot piiloon, niin eivät ala pönkiä.Jos pullo on näkyvillä niin tulee ongelmia." Kolehti on euro per nenä ja sitten taas juostaan niin pirusti kauppaan ja jonottamaan... "Ja nyt sitten kätkette kaikki ne pullot!"
Venäjän asemalle saavumme 19.00, juuri parahiksi vahdinvaihdolle. Mikään ei liiku, kaikki seisoo, jonot kasvavat. Tunnin odottelun jälkeen alkavat matkustajilta hermot pettää ja alkaa mutina "russkaja bezobrasia":sta. Päivän paras kommentti: "Suomalaiset sentään tekevät töitä...vaikka tykkäävätkin ryypätä...". "Shopa Polnaja" jne, mutina jatkuu. Galina jakaa tässä vaiheessa tupakkirahat takaisin niille jotka niitä kaipailevat ja kansa vähän rauhoittuu.
(Myöskin tässä vaiheessa Tatjana busseineen saa meidät kiinni. Kertoo, että kolarin jälkeen oli kysynyt matkustajilta haluavatko kääntyä takaisin Pietariin ja saada rahansa takaisin vai odotellaanko vaihtobussia saapuvaksi varikolta ja sitten jatketaan matkaa. Kaikki olivat äänestäneet matkan jatkamisen puolesta. Niinpä oli hälytetty varakuski kotoaan, uusi bussi matkaan ja noin 3h tienpenkalla odottelun jälkeen olivat päässeet jatkamaan matkaa. Rajalla olivat päässeet ilman odotteluita sillä kaikki aamun bussit olivat jo menneet. Ostosaika heillä oli lopulta vain vähän meitä lyhyempi.)
Tatjana painuu vartiokopille valittamaan että ihmisten täytyy päästä vessaan, myöhästyvät metrosta jne. Mutta kopissapa ei ole ketään! Vartiomies on jättänyt puomin alas, lähtenyt kotiin eikä uutta miestä ole vielä saapunut. Lopulta puolentoista tunnin odottelun jälkeen homma alkaa toimia. Pääsemme seuraavalle puomille josta huomaamme edellämme 1,5h sitten olleiden bussien edelleen seisovan tullissa. Kansalta alkaa palaa päreet totaalisesti ja oppaan on pakko mennä taas kysymään mahdollisuutta päästää osa väkeä vessaan. Lopulta wc käynti järjestyy yhdellä ehdolla: passit jäävät liikennettä ohjaavan kamraatin haltuun siksi ajaksi kun passin omistaja käy wc:ssä. Koko bussi ryntää siltä istumalta passit kourassa ulos bussista ja rajatoverilla on äkkiä taskut ja kädet täynnä passeja. Odottelu jatkuu.
Lopulta meidät otetaan sisään ja ohjataan passintarkastukseen. "Ja ette sitten tule bussiin takaisin ennenkuin kutsun, pitää tullitarkastus ensin hoitaa...ymmärrättehän?!", sanoo Galina. Kaikki menee hyvin ja matka jatkuu. Tunnelma kevenee heti ja laitetaan filmi pyörimään (Gentlemen Udachi, loistava Leonid Gaidain teos - suosittelen).
Galina varoittaa jättämästä mitään tavaraa bussiin, niin kuulemma käy joka kerta. "Minulla on jo kotona odottamassa 10kg säkki kissanruokaa ja eilinen bussi jätti kolme muovikassillista tavaraa minulle. Oikein NE UDOBNA kun ihmiset jättävät tavaroitaan bussiin". Matka katkeaa seuraavan kerran kaupungin rajalle, jossa Gaishnikit jälleen heiluttavat pampuillaan bussin pysähdyksiin. "No joko taas?! Sanokaa niille että aamulla jo katsoivat kaiken! Ihmiset myöhästyvät metrosta!", huutaa koko bussi kuorossa. Konjakkia aiemmin vetänyt tovarish menee kuskin avuksi selvittämään tilannetta ja aika nopeasti päästäänkin matkaan.
Perille päästään lopulta klo 23.45 samaan paikkaan kuin mistä aamulla lähdettiin. Galina saa saaliikseen tällä kertaa vain yhden säkillisen tavaraa. Lähtee säkki kainalossa metroon: aamulla pitää olla taas menossa. Imatran kylpylään ryhmällinen kylpijöitä. Ja Genallekin pitää vielä soitella, että tietää olla aamulla paikalla...
Ville
Bussit tulevat viimein ja hirmuisella vauhdilla ahtaudumme sisään, ei mitään nimenhuutoa ehditä pitää ja samoin tein autot liikkeelle. Tämäkään nopeus ei riittänyt, pari kilpailevan firman bussia ehtii ennen meitä matkaan ja meidän bussin opas Galina manaa kuskeja : "Koskaan emme ole myöhästyneet, aina olemme ensimmäisenä olleet...". Sitten alkaakin päivän ohjeistus: "Ja muistivathan kaikki tuoda kartongin tupakkaa? Eikö? No ei hätää, vielä voi hankkia. Muistattehan että kartongista maksamme Suomessa korvauksen!". Sitten keräilee listaa kenellä ei vielä ole tupakkaa, kuka haluaa vaihtaa euroja ja keräilee maksun matkasta. "Noniin, nyt soitetaan Genalle! Hän tuo meille tupakkaa ja printtaa (käyttää verbiä "razpechatat") Euroja!"."Voi sentään! Gena on nukkunut pommiin! No, älkää huolehtiko, kyllä Gena ehtii vielä!". Edessä istuva toveri kaivaa pullon konjakkia esiin ja siemaisee kunnon naukut "Ihan vaan jotta pääsen tunnelmaan!", kuuluu selitys.
Matka jatkuu karseassa ajokelissä kohti Viipuria, kunnes tulee äkkipysäytys. Tatjanan edellä mennyt bussi on ajanut kolarin. Toisella puolella tietä ojassa henkilöauto, bussin nokka lytyssä. Ei henkilövahinkoja. Selvittelemme tilannetta jonkun aikaa, yksi Tatjanan bussin matkustajista maksaa vähän ekstraa ja hänet siirretään meidän bussiimme. Tänä aikana meidät ohittaa taas muutama muun firman bussi ja Galina ottaa kierroksia.
Vähän ennen Viipuria takaosastosta tulee yksi herramatkustaja vatsaansa pidellen: "Nyt olisi kyllä ihan pakko pysähtyä!". Tehdään äkkijarrutus tienlaitaan yhden huoltoaseman kohdalle (emme siis aja huoltoaseman pihaan), kaveri juoksee 100m matkan huoltsikalle ja kohta takaisin. Onhan bussissa WC-varustuskin, mutta eihän sitä toki käytetä. Taas pari muuta bussia ajaa ohi ja Galinalla niska punoittaa entistä enemmän.
Viipurin ohitustiellä tehdään seuraava pysäytys. Tienpenkalla parkissa auto, joka vilauttaa merkiksi hätävilkkuja. Galina kaappaa rahaa mukaansa, juoksee auton luokse, ojentaa rahat auenneesta ikkunasta ja saa vastineeksi sylillisen tupakkikartonkeja. Bussi äkkiä liikkeelle sillä seuraava pysähtyi jo "tankkaukselle". "Gena heräsi sittenkin ajoissa!" hihkuu Galina ja alkaa jaella kartonkeja ja Genan "printtaamia" euroja niitä tilanneille.
Saavutaan Venäjän raja-asemalle. Luonnollisesti kaikki meidät ohittaneet bussit ovat jonossa edellämme. Piti päästä ensimmäisenä mutta jouduimmekin lähes viimeiseksi. Odotamme noin 2h vuoroamme. Suomen rajalla myös joudumme odottamaan puolisen tuntia vaikka asema on tyhjä. Muutama matkustaja tarkistetaan, joltakin otetaan sormenjäljet mutta matka jatkuu. Koitan piilotella omaa passiani, luulen ettei kukaan huomaa mukana olevaa vakoojaa. Saavumme loppujen lopuksi Lappeenrantaan 12.35 Moskovan aikaa. Olemme tässä vaiheessa alkuperäistä aikataulua noin 2,5h myöhässä joten shoppailuaika rajoittuu vastaavasti. "Paikalliset ovat sitten hyvin järjestyksestä pitäviä ja akkuratnie, niin että ottakaa heidät huomioon ostoksia tehdessänne. Lisäksi ylittäkää tiet vain suojatietä pitkin, täällä sakottavat vaikka minkälaisista asioista!". "Tupakat jättäkää näkyville omille paikoillenne lähtiessänne. Joku tulee ja kerää ne pois, rahat saatte sitten paluumatkalla! Harmi kun hinta on niin huono Lappeenrannassa, tämän henkilön pitää kuljettaa tupakat Turkuun!"
Galina ohjestaa että kaupoilla voi juosta vapaasti klo 16.00 asti tai sitten voipi lähteä bussin mukana käymään Lidlissä, Prismassa jne... "Ja me emme sitten odota hetkeäkään, jos myöhästytte. Sitten saatte yksin selviytyä takaisin...". Tasan klo 16.00 starttaa bussi kohti kalakauppaa ja kukaan ei myöhästy, mikä saa Galinan vähän paremmalle tuulelle. Kalakauppa sijaitsee Nuijamaan vanhan raja-aseman vieressä ja siihen varataan aikaa 40min. Taas tulee tiukat ohjeet:"JOS näette jonkun meidän bussilaisen tulevan jonon päähän, päästäkää ohi! Meillä ei ole aikaa odotella jos joku joutuu viimeiseksi. Ja varjele jos tänne vielä tulee toisia busseja..." Ja kansa juoksee! Ja juoksee takaisin karmeiden tavaramäärien kanssa!
Paluumatka alkaa. Suomen rajasta läpi suhteellisen nopeasti. Taxfree-palautuskopille tultaessa ohjeistus on taas äärimmäisen tiukka. "Ensiksi haette tytöltä leiman, SITTEN laitatte tavarat takaisin bussiin ja vasta sitten menette hakemaan palautusta!". Yksi kanssamatkustaja on ovela ja juoksee jo edeltä hakemaan kourallisen jononumeroita jonotusautomaatista, jotta leimoja ottavat pääsevät heti jonottamaan. Tästä huolimatta yksi tavaramummo mokaa ja joudumme häntä odottelemaan. Yht'äkkiä kopista purkautuu ulos jonon pää ja alkaa kasvamaan kopin pihalle. Selitys saadaan pian: Joku on saanut kaupasta palautusta 5? ja näppäränä on tietysti itse piirtänyt viitosen perään nollan. Kolmesta toimineesta luukusta kaksi alkoi päivitellä väärennöstä ja soitella poliisia paikalle ja vain yksi luukku jäi toimimaan. Väärentäjä ei onneksi ollut meidän bussista ja mummeli jota odotamme saapuu lopulta ja niin matka jatkuu.
"Ja sitten kerätään kolehti Venäjän tullia varten!", ilmoittaa Galina. Venäjän tulli on kuulemma alkanut valvoa etteivät ostosmatkalaisten bussit vaan suinkaan poikkea tulomatkalla Duty Free-kaupassa. Se kun on kiellettyä tullilainsäädännön mukaisesti. Mutta pikku-pikku maksua vastaan tarkastus on pintapuolinen: "Laitatte pullot piiloon, niin eivät ala pönkiä.Jos pullo on näkyvillä niin tulee ongelmia." Kolehti on euro per nenä ja sitten taas juostaan niin pirusti kauppaan ja jonottamaan... "Ja nyt sitten kätkette kaikki ne pullot!"
Venäjän asemalle saavumme 19.00, juuri parahiksi vahdinvaihdolle. Mikään ei liiku, kaikki seisoo, jonot kasvavat. Tunnin odottelun jälkeen alkavat matkustajilta hermot pettää ja alkaa mutina "russkaja bezobrasia":sta. Päivän paras kommentti: "Suomalaiset sentään tekevät töitä...vaikka tykkäävätkin ryypätä...". "Shopa Polnaja" jne, mutina jatkuu. Galina jakaa tässä vaiheessa tupakkirahat takaisin niille jotka niitä kaipailevat ja kansa vähän rauhoittuu.
(Myöskin tässä vaiheessa Tatjana busseineen saa meidät kiinni. Kertoo, että kolarin jälkeen oli kysynyt matkustajilta haluavatko kääntyä takaisin Pietariin ja saada rahansa takaisin vai odotellaanko vaihtobussia saapuvaksi varikolta ja sitten jatketaan matkaa. Kaikki olivat äänestäneet matkan jatkamisen puolesta. Niinpä oli hälytetty varakuski kotoaan, uusi bussi matkaan ja noin 3h tienpenkalla odottelun jälkeen olivat päässeet jatkamaan matkaa. Rajalla olivat päässeet ilman odotteluita sillä kaikki aamun bussit olivat jo menneet. Ostosaika heillä oli lopulta vain vähän meitä lyhyempi.)
Tatjana painuu vartiokopille valittamaan että ihmisten täytyy päästä vessaan, myöhästyvät metrosta jne. Mutta kopissapa ei ole ketään! Vartiomies on jättänyt puomin alas, lähtenyt kotiin eikä uutta miestä ole vielä saapunut. Lopulta puolentoista tunnin odottelun jälkeen homma alkaa toimia. Pääsemme seuraavalle puomille josta huomaamme edellämme 1,5h sitten olleiden bussien edelleen seisovan tullissa. Kansalta alkaa palaa päreet totaalisesti ja oppaan on pakko mennä taas kysymään mahdollisuutta päästää osa väkeä vessaan. Lopulta wc käynti järjestyy yhdellä ehdolla: passit jäävät liikennettä ohjaavan kamraatin haltuun siksi ajaksi kun passin omistaja käy wc:ssä. Koko bussi ryntää siltä istumalta passit kourassa ulos bussista ja rajatoverilla on äkkiä taskut ja kädet täynnä passeja. Odottelu jatkuu.
Lopulta meidät otetaan sisään ja ohjataan passintarkastukseen. "Ja ette sitten tule bussiin takaisin ennenkuin kutsun, pitää tullitarkastus ensin hoitaa...ymmärrättehän?!", sanoo Galina. Kaikki menee hyvin ja matka jatkuu. Tunnelma kevenee heti ja laitetaan filmi pyörimään (Gentlemen Udachi, loistava Leonid Gaidain teos - suosittelen).
Galina varoittaa jättämästä mitään tavaraa bussiin, niin kuulemma käy joka kerta. "Minulla on jo kotona odottamassa 10kg säkki kissanruokaa ja eilinen bussi jätti kolme muovikassillista tavaraa minulle. Oikein NE UDOBNA kun ihmiset jättävät tavaroitaan bussiin". Matka katkeaa seuraavan kerran kaupungin rajalle, jossa Gaishnikit jälleen heiluttavat pampuillaan bussin pysähdyksiin. "No joko taas?! Sanokaa niille että aamulla jo katsoivat kaiken! Ihmiset myöhästyvät metrosta!", huutaa koko bussi kuorossa. Konjakkia aiemmin vetänyt tovarish menee kuskin avuksi selvittämään tilannetta ja aika nopeasti päästäänkin matkaan.
Perille päästään lopulta klo 23.45 samaan paikkaan kuin mistä aamulla lähdettiin. Galina saa saaliikseen tällä kertaa vain yhden säkillisen tavaraa. Lähtee säkki kainalossa metroon: aamulla pitää olla taas menossa. Imatran kylpylään ryhmällinen kylpijöitä. Ja Genallekin pitää vielä soitella, että tietää olla aamulla paikalla...
Ville
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti